No... joo. Kyllähän sitä nyt tietenki sai toivoa, että joku joskus muuttuis. Ja toki se siltä jo ehti vaikuttaa. Sitten sitä löysiki ittensä taas vähintäänki lähtöruudusta. Monina hetkinä tuntuu hyvinki paljon siltä, että nyt on pudottu sitäki alemmas.
This ain't what I signed for*
Ei todellakaan. Mun piti parantua ja lähteä pohjosesta alottaan oikeesti jotain uutta ja parempaa elämää, ei tällasta mistä ei oikein tiedä, että onko ees elossa. Päivät menee vaan ohi toinen toisensa perään, eikä mitään tapahu, enkä saa mitään tapahtumaan, vaikka haluaisin. Porukka ympärillä alkaa käyttäytyä ihan samalla lailla, ku mitä edellinen vastaava muutama vuosi sitten, mikä taas saa allekirjottaneen eristäytymään vaan enemmän.
Parempi pysyä poissa, kuin yrittää saada joku ymmärtämään
Enkä olis ikipäivänä uskonu, että haluaisin näin paljon takasin pohjoseen. En niinkään kotiin, mutta sinne jonnekki. Sais edes niitä ystäviä vähän lähemmäs, nyt kun niitä vielä on. En haluais taas luovuttaa, koska jotenki tuntuu, että seuraava kerta oliski sitten viimenen. Enkä ole sellanen ihminen, joka sais jotenki voimaa toisten epäilystä, vaan vaikka mitä näyttäisin ulospäin, niin murrun heti.
I chose not to hear what the smart people said and instead played my cards like a fool**
Mutta mikäpä sen mukavampaa, kuin kaikki vanhat ystävät taas yhdessä.
Masennus, pelko, unettomuus, ahdistus, väsymys, paniikki, itsetuhoisuus.
Vihaan tätä niin paljon, enkä edes oikeasti muista minkälaista on elää ilman jotain noista.
Ladies and gentlemen, welcome to my life again...***
~Viv
*+*** Sonata Arctica - Juliet
** Sonata Arctica - As If The World Wasn't Ending
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti