Kaikki johtuuko siitä, kun en tahdo kestää enempää?

Kello alkaa kivasti näyttää yli puolta kahta ja "nukkuma-aika" vaan vähenee ja vähenee. Herätys olis ennen seittemää ja siinä on eessä kamojen pakkaus ja kaupunkiin siirtyminen reilusti ennen yheksää. Sitten kun vielä junat viittis sillon jo kulkea ees suunnilleen ajoissa.

Täällä piti viettää se parisen kuukautta aikaa, mutta siinähän kävi sitten niin, että keskiviikkona terkkari sano, että torstaina heti aamusta psykalle, siellä tuli aika nopeesti määräys iltapäiväksi lääkärin puheille. Siellä laitettiin suunnilleen kyselemättä yli kuukaudeksi sairaslomalle ja lääkereseptit kouraan. Mikäpä siinä sitten. Ite en kuitenkaan olis sitä saikkua halunnu, ku se tietää, että sitten on yks kokonainen jakso uusiksi käytävänä. Mutta voihan se tietenki olla, että on ihan hyväki ottaa oikeasti vähän etäisyyttä tähän, ku ei noi kouluhommat kuitenkaan onnistu ku puolella teholla. Sillon, jos sattuu oleen parempi päivä.

Vähän ihmetyttää noi lääkehommat. Sellasia myrkkyjä, että huhuh. Ainakaan toisia noista ei kuulemma yleensä ees nuorille määrätä, mutta ilmeisesti oli sitten niin mielenkiintonen tilanne.
Hienointa on kuitenki ne lääkärin selittelyt siitä, että mitään riippuvuuttahan niihin ei synny. Juu ei toki. Muuten vaan ensimmäisenä noita googlettaessa tulee vastaan keskusteluja, Wikipedia-artikkeleja ja ties mitä kaikkea, joiden pointtina on just se, millanen riippuvuus noihin kehittyy.
Mutta koitetaan nyt miten lähtee vaikuttaan vai vaikuttaako mitenkään. En tosin viitti alottaa ennen ku oon "turvallisesti kotona".

Oon oikeesti yllättyny siitä, miten suurin osa ihmisistä on ymmärtäny tämän homman ja ollu tukena ja apuna, tiesivät sitten enemmän taustoista tai eivät. Kaikille tähän ryhmään kuuluville iso kiitos.
Sitten on toki sellasiaki, joiden reaktiot on jotain ihan muuta. Tämä joukko onki vielä suurelta osin sellasta, että jos olisivat käyneet ees puolet kaikesta läpi, mitä allekirjottanu, niin eivät olis edes tätä vertaa järjissään. Jos yleensä ees hengissä. Sielläpä olkaa, teitä en tarvi.
Sitten on vielä sitäki osastoa, joiden vastaanottoa ei tiedä. Ja joka jännittää aika helvetisti. Mutta pitää vaan koittaa luottaa, että sitä ymmärrystä ees jotenki löytyy.

Huoh.

Yli kaks. Kai se ois aika yrittää vielä nukkua.

Seuraavaan kertaan.

Loppuun vielä otsikon biisi.

~Viv




Ai niin. Ulkoasua muuttelin vähän tossa yks päivä. Näyttää nyt jo vähän paremmalta, mutta hommaa ois vielä senki kans. Mutta se on sen ajan hommia ku pääsee vähän vähemmän tökkivälle koneelle ja jaksaa säätää.

No... joo. Kyllähän sitä nyt tietenki sai toivoa, että joku joskus muuttuis. Ja toki se siltä jo ehti vaikuttaa. Sitten sitä löysiki ittensä taas vähintäänki lähtöruudusta. Monina hetkinä tuntuu hyvinki paljon siltä, että nyt on pudottu sitäki alemmas.

This ain't what I signed for*


Ei todellakaan. Mun piti parantua ja lähteä pohjosesta alottaan oikeesti jotain uutta ja parempaa elämää, ei tällasta mistä ei oikein tiedä, että onko ees elossa. Päivät menee vaan ohi toinen toisensa perään, eikä mitään tapahu, enkä saa mitään tapahtumaan, vaikka haluaisin. Porukka ympärillä alkaa käyttäytyä ihan samalla lailla, ku mitä edellinen vastaava muutama vuosi sitten, mikä taas saa allekirjottaneen eristäytymään vaan enemmän.

Parempi pysyä poissa, kuin yrittää saada joku ymmärtämään


Enkä olis ikipäivänä uskonu, että haluaisin näin paljon takasin pohjoseen. En niinkään kotiin, mutta sinne jonnekki. Sais edes niitä ystäviä vähän lähemmäs, nyt kun niitä vielä on. En haluais taas luovuttaa, koska jotenki tuntuu, että seuraava kerta oliski sitten viimenen. Enkä ole sellanen ihminen, joka sais jotenki voimaa toisten epäilystä, vaan vaikka mitä näyttäisin ulospäin, niin murrun heti.

I chose not to hear what the smart people said and instead played my cards like a fool**


Mutta mikäpä sen mukavampaa, kuin kaikki vanhat ystävät taas yhdessä.
Masennus, pelko, unettomuus, ahdistus, väsymys, paniikki, itsetuhoisuus.
Vihaan tätä niin paljon, enkä edes oikeasti muista minkälaista on elää ilman jotain noista.

Ladies and gentlemen, welcome to my life again...***






~Viv


*+*** Sonata Arctica - Juliet
** Sonata Arctica - As If The World Wasn't Ending