Kello alkaa kivasti näyttää yli puolta kahta ja "nukkuma-aika" vaan vähenee ja vähenee. Herätys olis ennen seittemää ja siinä on eessä kamojen pakkaus ja kaupunkiin siirtyminen reilusti ennen yheksää. Sitten kun vielä junat viittis sillon jo kulkea ees suunnilleen ajoissa.
Täällä piti viettää se parisen kuukautta aikaa, mutta siinähän kävi sitten niin, että keskiviikkona terkkari sano, että torstaina heti aamusta psykalle, siellä tuli aika nopeesti määräys iltapäiväksi lääkärin puheille. Siellä laitettiin suunnilleen kyselemättä yli kuukaudeksi sairaslomalle ja lääkereseptit kouraan. Mikäpä siinä sitten. Ite en kuitenkaan olis sitä saikkua halunnu, ku se tietää, että sitten on yks kokonainen jakso uusiksi käytävänä. Mutta voihan se tietenki olla, että on ihan hyväki ottaa oikeasti vähän etäisyyttä tähän, ku ei noi kouluhommat kuitenkaan onnistu ku puolella teholla. Sillon, jos sattuu oleen parempi päivä.
Vähän ihmetyttää noi lääkehommat. Sellasia myrkkyjä, että huhuh. Ainakaan toisia noista ei kuulemma yleensä ees nuorille määrätä, mutta ilmeisesti oli sitten niin mielenkiintonen tilanne.
Hienointa on kuitenki ne lääkärin selittelyt siitä, että mitään riippuvuuttahan niihin ei synny. Juu ei toki. Muuten vaan ensimmäisenä noita googlettaessa tulee vastaan keskusteluja, Wikipedia-artikkeleja ja ties mitä kaikkea, joiden pointtina on just se, millanen riippuvuus noihin kehittyy.
Mutta koitetaan nyt miten lähtee vaikuttaan vai vaikuttaako mitenkään. En tosin viitti alottaa ennen ku oon "turvallisesti kotona".
Oon oikeesti yllättyny siitä, miten suurin osa ihmisistä on ymmärtäny tämän homman ja ollu tukena ja apuna, tiesivät sitten enemmän taustoista tai eivät. Kaikille tähän ryhmään kuuluville iso kiitos.
Sitten on toki sellasiaki, joiden reaktiot on jotain ihan muuta. Tämä joukko onki vielä suurelta osin sellasta, että jos olisivat käyneet ees puolet kaikesta läpi, mitä allekirjottanu, niin eivät olis edes tätä vertaa järjissään. Jos yleensä ees hengissä. Sielläpä olkaa, teitä en tarvi.
Sitten on vielä sitäki osastoa, joiden vastaanottoa ei tiedä. Ja joka jännittää aika helvetisti. Mutta pitää vaan koittaa luottaa, että sitä ymmärrystä ees jotenki löytyy.
Huoh.
Yli kaks. Kai se ois aika yrittää vielä nukkua.
Seuraavaan kertaan.
Loppuun vielä otsikon biisi.
~Viv
Ai niin. Ulkoasua muuttelin vähän tossa yks päivä. Näyttää nyt jo vähän paremmalta, mutta hommaa ois vielä senki kans. Mutta se on sen ajan hommia ku pääsee vähän vähemmän tökkivälle koneelle ja jaksaa säätää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti